An Fuaimniú agus an Litriú - Ääntäminen ja oikeinkirjoitus 2b: Litir ar litir - kirjain kirjaimelta
B, bP
B-kirjaimen ääntämiseen ei pitäisi liittyä vaikeuksia, kunhan muistetaan caol le caol, leathan le leathan -sääntö (jonka nimi muuten äännetään [kï:l l'@ kï:l, l'ah@n l'@ l'ah@n], tosin Connemarassa [l'ah@n] on käytännössä lähinnä [l'ä:n] - "ljään"): bó "lehmä" [bo:], beo "elävä, elossa" [b'o:] ~ [bjo:], buí "keltainen" [bi:] ~ [bwi:], bí! "ole!" [b'i:]. Se, mikä vaikeuksia varmasti aiheuttaa, on bh:n ääntäminen.
BH, bhF
Sanan alussa BH esiintyy silloin, kun sana on ns. lenitioksi tai heikennykseksi (engl. lenition, iir. séimhiú) kutsutun mutaation (engl. initial mutation, iir. claochlú tosaigh, tai Ulsterin murteella caochló toisigh, heh hee) alainen. Jos kyseinen mutaatio onkin ns. pimennys eli eklipsi (engl. eclipsis, iir. urú), sanan alussa kirjoitetaankin BHF - tai oikeammin bhF - mutta ääntäminen on sama kuin BH:lla. Mutaatioista tulee puhe myöhemmin, mutta tässä riittäköön, että sananalkuinen BH tai bhF on aina jossain kieliopin edellyttämässä yhteydessä joko B:hen (silloin kirjoitetaan BH) tai F:ään (silloin kirjoitetaan bhF).
Kun sananalkuinen BH/bhF on leveä, eli sitä seuraa kirjoituksessa A, Á, O, Ó, U tai Ú, se äännetään suunnilleen kuten englannin W sanassa will. Tosin on syytä todeta, että "aidossa" iirin ääntämisessä huulia ei pyöristetä, joten leveä BH/bhF on pikemminkin se äänne, jota foneettisessa kirjoituksessa merkitään kreikkalaisella betalla - bilabiaaliäänne ilman huulten pyöristämistä. Mutta koska iirissä ei ole foneettista oppositiota - siis äänteiden vastakohtaisuutta - bilabiaalin ja labiodentaalin välillä, ei voitane katsoa virheeksi leveän BH:n/bhF:n ääntämistä suomen V:n kaltaisena labiodentaalina (huuli-hammasäänteenä), ainakaan jos sen leveyttä korostetaan. Bhuí "keltainen" (heikennettynä) kuulosti ainakin minusta aluksi siltä kuin olisi sanottu "vuii" heikolla (tavua muodostamattomalla ja painottomalla) u:lla.
Kun sananalkuinen BH/bhF on ahdas, se on ainakin omasta mielestäni selvemmin v-mäinen (älkää naurako siellä takarivissä), luultavasti v on helpompi palatalisoida (liudentaa) kuin w- tai beetaäänteet.
Sanan sisällä bhF ei nykyisessä oikeinkirjoituksessa esiinny, BH sitäkin enemmän.
