Eadarlúid - Välinäytös: Litríocht na Gaeilge: Seosamh Mac Grianna - Iirin kirjallisuus: Seosamh Mac Grianna
Seosamh Mac Grianna syntyi Reann na Feairsten - tai vähemmän murteellista oikeinkirjoitustä käyttääkseni Rinn na Feirsten - kylässä iirinkielisessä Donegalissa vuonna 1900. Kuten vanhempi veljensä Séamus, hänkin pyrki aluksi kouluttautumaan opettajaksi, mutta päätyi taistelemaan ensin Irlannin itsenäisyyssodassa ja sitten de Valeran tasavaltalaisten riveissä, kun sisällissota repi Irlannin itsenäisyysliikkeen kahtia. Seosamh Mac Griannan ensimmäiset kirjalliset yritelmät olivat propagandistisia näytelmiä, joilla hän koetti innostaa iirinkielisen kylän asukkaita toimimaan kansallisen vapautumisen puolesta. Hän pettyi kuitenkin nationalisteihin, "ystäviin, jotka eivät auttaneet meitä", ja alkoi nähdä iirinkielisen maaseudun asukkaat erillisenä kansallisuutena, joka erosi englanninkielisistä irlantilaisista.
Seosamh tunsi itsensä vieraantuneeksi sekä kotiseudullaan että englanninkielisessä Irlannissa. Kotonaan hän oli "se kirjoja lukeva outo tyyppi", Dublinissa hän piti itseään pilkattuna ja halveksittuna, koska oli iirinkielinen "takapajuinen juntti" - tällaisina syntyperäisiä iirinkielisiä pidettiin edelleenkin, isänmaallisesta iirinkielisyysinnosta huolimatta. Veljensä tavoin hän työskenteli kääntäjänä valtiollisessa An Gúm -kustantamossa iirintämässä viktoriaanisia romaaneja - hän käänsi mm. Joseph Conradin romaanin Almayer's Folly, iiriksi Díth Céille Almayer. (Tietääköhän joku, onko tätä romaania suomennettu? Ruotsinnoksen nimi on ainakin Almayers dårskap.)
Kirjailijana Seosamh oli omintakeinen. Hän kävi lukuisia lehtipolemiikkeja, joissa hän vastusti ankarasti irlantilaisten konservatiivisten nationalistien pyrkimyksiä esittää syntyperäiset iirinkieliset katolisen uskovaisuuden perikuvina. "Iirinkielisen maaseudun kulttuuri on kommunistinen", hän julisti tarkoittaen tällä kai pikemminkin köyhien ihmisten talkoohenkeä - iiriksi comhar tai meitheal, jälkimmäinen tarkoittaa oikeastaan talkootyöporukkaa - kuin "kommunismia" missään puoluepoliittisessa mielessä. Hän oli sikäli samanlainen kuin arvostelemansa irlantilaiset nationalistit, että hänkin pystyi olemaan samanaikaisesti äärivasemmistolainen ja äärioikeistolainen, mutta aina radikaali. Niinpä hän ihaili Benito Mussolinia, ei niinkään poliittisena esikuvana kuin väkevänä toiminnan miehenä, joka vetosi hänen gaelilaisilla sankaritaruilla ja sankarihahmoilla ruokittuun mielikuvitukseensa.
Seosamh Mac Grianna aloitti novellistina ja esseistinä ja kirjoitti kaksi historiallista romaania, joita nykyään ei suurestikaan arvosteta, koska ne ovat historiallisen romaanin ja koulun historiankirjan jonkinlaisia kömpelöitä välimuotoja. Hänen elämäntyönsä keskeiset teokset ovat kuitenkin romaani An Druma Mór - "Suuri rumpu" -, kesken jäänyt romaanikatkelma Dá mBíodh Ruball ar an Éan - "Jos linnulla olisi pyrstö" - ja hyvin sisäavaruuspitoinen matkakirja Mo Bhealach Féin, "Minun tieni".
An Druma Mór kertoo iirinkielisestä kylästä nousevan nationalismin murroksessa. Kyläyhteisön niska limassa maatöitä paiskivilla raatajilla ei ole elämässään muuta kaunista ja ylevää kuin Pyhän Patrikin päivä, jota juhlitaan suuren rummun paukkeen johdolla kulkevalla paraatilla. Joka vuosi miestä, jonka kotona rumpua pidetään, maanitellaan viikkokausia etukäteen: ota jo rumpu esiin, ota jo rumpu esiin! Mies kuvataan puhumassa rummulle hiljaisella, kunnioituksentäyteisellä äänellä, koska mies tietää, että an Druma Mór on kylän ainoa runous, ainoa asia, joka tuo runollisuutta ja unelmia kyläläisten elämään. Mutta kun politiikka tulee kylään, myös rummusta aletaan riidellä: kylään syntyy kaksi puoluetta, jotka molemmat haluavat rummun. Kun monessa muussa kirjassa lukija on huolissaan päähenkilöistä ja siitä, selviävätkö nämä hengissä tarinan loppuun, niin tässä kirjassa lukija on samalla tavalla huolissaan rummusta: eivät kai ne roistot vain riidellessään aio rikkoa sitä rumpua? Rummusta tuleekin jo kirjan alkusivuilla elämää suurempi asia, jonkinlainen uskonnollinen reliikki, muslimien musta kivi. Samalla kuitenkin käy pikku hiljaa ilmi, että rummun kyllä saa ostaa uuden, jos vanha hävitetään. Mutta kaikki se, mitä rumpu symbolisoi, katoaa uuden maailman poliittisiin myrskytuuliin, kaikki se, mitä Seosamh jää kaipaamaan lähtiessään kotikylästään Dubliniin: se köyhien ihmisten "kommunismi", vanhat laulut, musiikki, nuoret miehet jotka kiistelevät siitä, kuka Fianna-mytologian sankareista oli vahvin...
An Druma Mór sijoittuu tietenkin katolisten iirinkielisten keskuuteen. Mutta rumpukulkueet ovat tunnetusti myös - ja ennen muuta - protestanttisen Pohjois-Irlannin perinnettä, ja eräät arvostelijat ovat nähneet romaanin myös allegoriana Pohjois-Irlannin konfliktista. Kovaa työtä tekevät ihmiset, joiden elämän ainoa ilo on rumpukulkueen juhlapäivä, voisivat kieltämättä ola myös Pohjois-Irlannin protestantteja.
Matkakirja Mo Bhealach Féin kertoo Seosamhin vaeltelusta pitkin Irlantia, Britanniaa ja Walesia. Iirinkielisen nykykirjallisuuden perustajiin lukeutunut Pádraic Ó Conaire, joka kirjoitteli kulkurielämästään aasinsa kanssa ja kuoli köyhänä 20-luvun alkupuolella, oli Seosamhin suuri esikuva, ja tämän mallin mukaan hän sitten lähti kuljeskelemaan melko päämäärättömästi, omia asioitaan pohtien. Syntyi matkakirja, jota on sanottu yhdeksi iirinkielisen nykykirjallisuuden moderneimmista ja psykologisimmista teoksista, mutta joka on myös selvästi tasapainottoman ihmisen teos ja sellaisena aika ajoin tavattoman ahdistavaa luettavaa.
Kesken jäänyt romaani Dá mBíodh Ruball ar an Éan on monilta osin yllättävän selväjärkisen miehen teos; varsinkin Irlannin poliittisen elämän satirisointi on siinä melkoisen hulppeaa. Siitä piti tulla ensimmäinen iirinkielinen älymystöromaani, mutta Seosamh jaksoi kirjoittaa sitä vain satakunta sivua, ennen kuin depressiivinen psykoosi nujersi hänet: thráigh an tobar orm - "lähteeni kuivui". Vuonna 1935 Seosamh vietiin Letterkennyn mielisairaalaan, jossa hän vietti suurimman osan jäljellä olevista 55 elinvuodestaan. Hän kuoli vuonna 1990, mutta ehti kokea kunniansa hetket Belfastin uuden iirinkielisen kirjailijapolven idolina ja guruna.
