An Fuaimniú agus an Litriú - Ääntäminen ja oikeinkirjoitus 2 n: Litir ar litir - kirjain kirjaimelta

N

N-kirjaimen kohdalla tärkeintä lienee taaskin tehdä ero leveän ja ahtaan välillä. Ääntämisominaisuuksiltaan se muistuttaa merkillisen paljon L:ää, sillä ahdas kaksinkertainen NN on paljon voimakkaammin ahdas kuin yksinkertainen N. Kuten L, myös N on taipuvainen Ulsterissa katoamaan R:n edellä ja pidentämään edellistä vokaalia: sonrú [so:ru], conradh [ko:ru]; - myös nasaalinen ääntäminen [sõ:ru], [kõ:ru] on mahdollinen - toisaalta Connachtissa NR äännetään sitten taas [ndr], siis conradh [kundr@], vrt. dealramh [d'aldr@].

M:n yhteydessä tuli jo mainittua Connachtin murteille tyypillinen O:n ääntyminen [u]:na nasaalivokaalien naapuruudessa: dona [dun@].

Connachtin ja Ulsterin murteissa N ääntyy [r]:nä sellaisten konsonanttien kuin C, G, M, T jäljessä: cnoc "kukkula" [kr-], gnoithe, gnaithe, gnó "(liike)asia" [gr-], mná "naiset" [mr-], jne. Nasaalisuus jättää Connachtissa kuitenkin tällaisissakin sanoissa jälkensä naapurivokaaliin: cnoc [kruk].

Kun N kirjoitetaan kaksinkertaisena, sen mahdollinen ahtaus kuuluu selvemmin kuin yksinkertaisellä N:llä, ja ahdas sananloppuinen -NN voi kuulostaa miltei äng-äänteen kaltaiselta, esim. iirin kielen nimen Gaeilge munsterilainen muoto Gaelainn ääntyy miltei [ge:lin'g'].

Painolliset vokaalit ovat taipuvaisia pidentymään tai diftongoitumaan, jos niitä seuraa sananloppuinen -NN: ann [a:n]~[aun] "siellä, olemassa", crann [kra:n, kraun] "puu", tinn [t'i:n']~[t'ain'g'] "sairas, kipeä" (mutta tinneas [t'in'@s] "sairaus, kipu"). Samanlainen pidennys tapahtuu myös kaksinkertaisen L:n edellä.

Éadarlúid - Välinäytös: Litríocht na Gaeilge: Máirtín Ó Cadhain - Iirin kirjallisuus: Máirtín Ó Cadhain

Máirtín Ó Cadhain on kiistatta 1900-luvun suurin iirinkielinen kirjailija niin tuotannon volyymin kuin laadunkin puolesta. Elinaikanaan hän julkaisi ennen kaikkea novellikokoelmia - An Braon Broghach, Idir Shúgradh agus Dáiríre, Cois Caoláire, An tSraith dhá Tógáil, An tSraith Tógtha, An tSraith ar Lár. Hänen romaaneistaan vain Cré na Cille ilmestyi kirjoittajansa elinaikana, mutta jäämistöstä on noussut ilmoille miltei toisen mokoman verran tuotantoa: romaanit Athnuachan ja Barbed Wire, luonnos iirinkielisten alueiden tilannetta 1960-luvulla käsitelleeksi selonteoksi An Ghaeilge Bheo - Destined to Pass, 1950-luvulla kirjoitettujen lehtiartikkelien kokoelma Caiscín, poliittinen testamentti Tone Inné agus Inniu - eikä tässäkään liene vielä kaikki.

Máirtín Ó Cadhain syntyi vuonna 1905 Connemaran iirinkielisellä rannikkoseudulla länteen päin Galwaysta. Monien sukupolvensa syntyperäisten iirinkielisten intellektuellien tapaan hän kouluttautui kansakoulunopettajaksi, mutta poliittisen kantansa vuoksi hän joutui kärsimään vainosta ja virkakiellosta - mikä sinänsä oli ymmärrettävä, sillä hän toimi IRA:ssa. Hän oli kuitenkin aktiivinen aivan muulla tavalla kuin terroristina: erityisen merkittävä osa hänellä oli Muinntir na Gaedhealtachta (nykyisellä oikeinkirjoituksella Muintir na Gaeltachta) -liikkeen polkupyörämarssin järjestämisessä. Protestimarssin tavoitteena oli maareformi: Muinntir na Gaedhealtachta halusi avata Irlannin itäosien hedelmällisiä, mutta kesannolle jääneitä maita länsiosien syntyperäisten iirinkielisten viljeltäväksi, jotta he voisivat elättää itsensä perinteisinä maanviljelijöinä joutumatta muuttamaan Amerikkaan. Tavoite saavutettiinkin jossain määrin, kun Meathin (An Mhí) kreivikunnan Ráth Cairniin syntyi connemaralaisten iirinpuhujien siirtokunta. Valitettavasti valtiovalta ei tukenut hyvin alkuun päässyttä projektia asianmukaisesti, vaan siirtokunta jätettiin pian alkuinnostuksen jälkeen heitteille. Vaikka kielenvaihto onkin nuoren polven keskuudessa edennyt, Ráth Cairnissa voi edellen puhua ja opetellakin iiriä.

Máirtín Ó Cadhain joutui varsinkin kirjailijanuransa alkuvuosikymmeninä työskentelemään tavattoman vaikeissa olosuhteissa. Erityisen rasittavaa oli sotavuosina - irlantilaisittain "hätätilan vuosina", blianta na hÉigeandála - kun IRA:n miehet ja sellaisiksi epäillyt eristettiin vuosikausiksi Kildaren kreivikunnassa Curraghissa (Curach Chill Dara) sijainneelle internointileirille. Leirillä vallitsivat ankarat olot, ja vartijat olivat töykeitä ja väkivaltaisia. Moneen kertaan esimerkiksi Máirtín Ó Cadhainin kirjallinen työ ja paperit poljettiin mutaan. Silti hän onnistui noina aikoina luomaan romaaninsa Cré na Cille.
Cré na Cille - "Kirkkomaan multa" - muistuttaa asetelmaltaan ja tunnelmaltaan latinalaisamerikkalaista romaania, esimerkiksi Manuel Scorzan Rummunlyöntejä Rancasin puolesta. Tarina koostuu yksinomaan kirkkomaan vainajien loppumattomista keskusteluista ja monologeista, juoruista ja kinastelusta, joka jatkuu ikuisuuden. Synkeästä alkuasetelmasta huolimatta kirja on sekä humoristinen että kiinnostava. Arvostelijat ovat nähneet sen ennen muuta vankilakirjallisuutena, ja siinä onkin varmasti paljon muistumia Curraghiin internoitujen vankien loputtomista poliittisista väittelyistä.

Fógrán mínáireach - Häpeämätön mainos

nó mar a deirtear sna Stáit - tai kuten Jenkeissä sanotaan

teachtaireacht bheag bhídeach ónár n-urraí - pikku viesti sponsoriltamme...

Jos opetuksen verkkainen vauhti häiritsee, niin menkää Litríocht.comin sivuille ja tilatkaa sieltä seuraavansisältöinen latinki:

Ó Dónaill, Niall: Foclóir Gaeilge-Béarla.
(Mainitkaa erityisesti, että ette halua lyhennettyä Gearrfhoclóir-versiota, vaan complete and unabridged).

Ó Siadhail, Mícheál: Learning Irish.
(Tähän kuuluvat myös äänitteet, jotka nostavat hintaa, mutta...)

Foclóir Scoile, pienehkö kaksisuuntainen sanakirja.

Ja lukukirjoiksi Tomás Ó Duinnshléibhen Taidhgín, Pádraic Breathnachin As na Cúlacha, Séamas Ó Ruadháinin Pádhraic Mháire Bhán sekä folklorekokoelmat Ridire an Gháire Dhuibh, Iascairín Chloch na Cora, Le Gradam is le Spraoi ja A Mhuintir Dhú Chaocháin, Labhraigí Feasta.

Tuosta se lähtee. Tämä paketti on oikeasti Connacht-painotteinen, mutta niin on Ó Siadhailin oppikirjakin. Eikä ole mikään häpeä opetella ensimmäiseksi iirin levinneintä murretta. Kyllä niihin muihinkin aina ehtii tutustua.

...ja tilauksenne ottaa vastaan Kathleen Fitzgerald - Caitlín Nic Gearailt. Sanokaa terveisiä minulta, että ne viisikymmentä euroa tulevat seuraavana palkkapäivänä!

An Fuaimniú agus an Litriú - Ääntäminen ja oikeinkirjoitus 2 m: Litir ar litir - Kirjain kirjaimelta

M, mB

Taas kerran aloitamme siitä vanhasta laulusta, että ahtaan ja leveän välillä pitää tehdä selvä ero. Ei kuitenkaan pidä sitä ahtautta niin liioitella, että esim. sana meá kuulostaa samalta kuin "mnjaa". Joku roti pitää olla, ja ylimääräisen n-äänteen ääntäminen kuulostaa minusta ainakin hätävarjelun liioittelulta, eikä vähiten siksi, että kirjoituksen MN ainakin sanan alussa äännetään MR:ksi: mná "naiset" [mra:].

MH

Tämä äännetään kuten BH, mutta sekä M:n että MH:n kohdalla tulee muistaa, että ne aiheuttavat lähimmän vokaalin nasalisoitumisen (nenäsointuistumisen). Iirin oppikirjat ovat 1950-luvulta tolkuttaneet, että nasalisoituminen on katoamassa iiristä, mutta minä kehottaisin suhtautumaan tällaisiin väitteisiin hyvin varovaisesti. Tuskin on mitenkään väärin jättää esimerkiksi sanan amhras "epäilys" [ãur@s] au-diftongi nasalisoimatta - [aur@s] - mutta ei pidä ihmetellä, jos nasaalista ääntämystä yhä kuulee. Pankaa muuten merkille, että amhrán lausutaan [o:ra:n], ei [aura:n], myös Connemarassa, vaikka AMH- ja ABH-yhdistelmien ääntäminen pitkänä o:na on tavallisinta Ulsterissa. Samoin on syytä muistaa, että amh "raaka" äännetään monessakin murteessa mieluummin [av] tai [af] kuin [au]. Connachtissa kuuluu olevan sellaisia murteita, joissa samhradh "kesä" äännetään [savr@], eikä [saur@], mutta yleisesti ottaen [au] on tällaisissa sanoissa tavallisin ääntämistapa ja sitä on pidettävä standardina.

Connemaran iirissä nasalisointi ilmenee ennen muuta siten, että nasaalikonsonanttien - oli kyseessä sitten M, N tai kirjoituksen MH - kanssa tekemisissä oleva O-vokaali muuttuu [u]:ksi: comhar [ku:r] pro [ko:r], dona [dun@] pro [don@]. Ei tätä pakko ole apinoida, jos ei halua, mutta jos käytätte Ó Siadhailin oppikirjaa, tämä tapa tarttuu niin ettei siitä pääse ikinä (kertoo nimimerkki "Kokemusta on").

Sananloppuinen painoton -AMH, -AIMH (esim. déanamh "tekeminen") äännetään Munsterissa pikemminkin [-@w], [-@v'], Ulsterissa [u]/[i], Connemarassa vain [@].

An Fuaimniú agus an Litriú - Ääntäminen ja oikeinkirjoitus 2 l: Litir ar litir - Kirjain kirjaimelta

L

Edella tuli jo mainittua, että J ja K eivät oikeastaan kuulu iirin aakkosiin: J esiintyy englantilaislainoissa sekä mahdollisesti muutamissa slanginomaisissa tai onomatopoeettisissa ilmauksissa (en ole ihan varma, mistä englannin sanoista jaingléir ja jéiníos tulevat). Joten siirrytään suoraan L-kirjaimeen.

Ahtaan ja leveän ero lienee tässä kohdassa selvä itse kullekin; muistutettakoon vielä, että brittienglannin standardiääntämys sellaisille sanoille kuin bell ja fill - melkein beol ja fiol havainnollistaa hyvin, millainen on leveä L. Myös venäjän moloko -sanassa on leveä L. Puolalaistyyppinen leveän L:n muuttaminen w-äänteeksi ei kuitenkaan kuulu iiriin - skottigaeliin kylläkin: Alba "Skotlanti" - iir. [al@b@], Ulster myös [ol@b@], mutta skottigaeliksi [awap@]. Kannattaa huomata, että siihen tulee svaavokaali (kahden konsonantin väliin kehittyvää "apuvokaalia", iiriksi guta cúnta, sanotaan kielitieteilijöiden slangilla svaavokaaliksi tai hienosti sanskritinkielisellä nimellä svarabhaktiksi; suomen murteissa svarabhaktit ovat erinomaisen tavallisia, kuten huomaamme sanoista hölömö, pölövästi, kolome, mulukku ja tolovana): silloin kun L:ää (tai R:ää) seuraa B, BH, M tai MH, svarabhakti on välttämätön: scolb [skol@b], deilbh [d'el'@v'], gorm [gor@m], folmha [fol@w@]. Svaavokaali on i-mäisempi, jos naapurikonsonantit ovat ahtaita, deilbh äännetään melkein "deliv", mutta o-tai a-maisempi, jos leveitä - gorm on melkein "gorom" (ja skottigaelin puolella se on IHAN gorom!).

Ahtaan (liudentuneen) L:n kohdalla tulee muistaa, että kaksinkertaisena kirjoitettu L - esim. sanoissa moilliú "hidastus" [mail'u:], faill "tilaisuus" [fail'], milliún "miljoona" [m'il'u:n] on useimmissa murteissa selvästi voimakkaammin liudentunut kuin yksinkertainen L - esim. bail "kunto, kondis" [bal']. Itse asiassa yksinkertainen ahdas L on aika neutraali, ei liudentunut eikä "leveä". Itse asiassa varsin monet oppikirjat käyttävät foneettisessa tarkekirjoituksessaan isoa L:ää tarkoittamaan kaksinkertaista, vahvasti liudennettua äännettä: [m'iL'u:n], [faiL'], pientä tarkoittamaan yksinkertaista, vain lievästi liudentunutta äännettä: [bal'].

Kannattaa panna merkille, että vokaali pitenee tai diftongoituu, jos se on painollisessa tavussa ja sitä seuraa (erityisesti sananloppuinen) LL: faill [fail'], mall [ma:l]. dall [da:l], poll [po:l], [paul], poill [p^wi:l'], [pail'].

Kirjainyhdistelmässä LR syntyy ainakin Connemarassa ääntämistä helpottava välikonsonantti: niinpä dealramh äännetään dealdramh. Ulsterissa taasen vastaavassa tilanteessa leveä L heikkenee ja saattaa kadota kokonaan, jolloin edeltävä vokaali pitenee: dealramh -> deáramh.